Imarrekivi

Jättimäinen Imarrekivi on jääkaudenaikainen siirtolohkare. Yksi sen sivuista on lohjennut niin, että se muistuttaa kasvojen profiilia. Imarrekivi löytyy Suurijärven retkeilyalueelta, Harjuntakasen ympyrälenkin varrelta.

Vuoden 1600 kesällä kristillisen kasteen saanut Pekka Pekanpoika päätti juhlistaa tasavuosia särkemällä hämärät ihmiskasvot Pekkarilan tilan maiden lähellä olevasta Imarrekivestä, jota taikauskoiset edelleen palvoivat ihmeitä tekevänä paikkana, seitanaan. Mukaan lähti uskovainen vaimo Reetta.

Oli sunnuntai-ilta ja sää näytti parhaat puolensa. Vieno tuuli havisutti männyn oksia ja iltaaurinko lämmitti mukavasti keskikesän ehtoota. Oli tulossa valoisa kesäyö, ja he olivat lähtiessään lypsäneet Mansikkinsa, joten heillä ei ollut mitään kiirettä. Kiven läheltä Pekka Pekanpoika löysi sopivan seipääksi käyvän petäjän, jonka hän kaatoi ja teroitti kirveellään, jotta se mahtuisi kivenkoloon – tarkoituksena oli irrottaa hämärien kasvojen pääosa isontamalla jään jo aloittamaa rakoa niin, että kivi lohkeaisi.

Yhdessä vaimo Reetan kanssa Pekka alkoi vääntää rakoa isommaksi. Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta he jatkoivat sinnikkäästi vääntämistä. Yhtäkkiä kivi antoi periksi ja iso pari metriä korkea levy irtosi emäkivestä valtavan paukahduksen ja jyrinän säestämänä.

Kivestä kuului kumea ääni:
– Jo ennen kuin multa syntyi, minä olen.

Säikähtänyt pariskunta huomasi, että nyt kasvot olivat vielä paljon selvemmin näkyvissä kuin ennen.

Pekka totesi:
– Olkoon kivi rauhassa minun puolestani.

Vähin äänin pariskunta palasi kotiinsa Muurasjärvelle. Sen koommin ei Imarrekiven kasvoja ole yritetty runnella. Imarrekiven Kivikuningas valittelee yksinäisyyttään keskellä hiljaista erämaata.

– Jos annat minun suudella kiveäsi, annan sille Voiman, Kivikuningas lupaa.